Katso taaksesi ja kiitä

On tullut se aika vuodesta kun katsotaan taaksepäin vuotta ja mietitään miten se vuosi menikään. Summataan yhteen onnistumisia ja epäonnistumisia, mietitään missä voitaisiin parantaa ja mihin ollaan tyytyväisiä. Jotkut tekee lupauksia uudelle tulevalle vuodelle.

Vuosihan on ollut mitä ihanin, monessakin mielessä. Mutta tietenkin se on ihanin asia, että sain oman koiran itselleni! Benito matkusti aina Slovakiasta asti tänne Suomeen ja meidän perheemme luokse. Elämä on ollut siitä asti koirantuoksuista, täynnä iloisia ja ihania asioita. Miten pieni koira voikaan olla niin ihana? Olen vieläkin, ihan päätä pahkaa ja ihan täysillä rakastunut tuohon kikkurapäähän :)

Näyttelyissä olemme juokseneet aika paljon! Muutamia ulkomaan näyttelyitä myöten.
Suomessa pentunäyttelyt menivät tosi hyvin, Benito oli useasti rop tai vsp pentu. Muutama pettymyskin sieltä tuli, mutta pääsääntöisesti ne menivät tuloksekkaasti.

Junnunäyttelyissä olimme 10 kertaa. Näistä kymmenestä kerrasta:  8 kertaa Benito sai ERI:n, kaksi kertaa EH ja 5 kertaa Benito voitti junnuluokkansa. SA tuli 6 kertaa!, Ja VARASERTejä kerättiin 5 kappaletta. Ja todellinen onnistuminen oli 1 X SERT! Sekä onnistumiseksi lasken myös Royal Canin Rop juniori voiton Porvoossa, enkä voi unohtaa että kolme kertaa sijoitusta paras uros kisassa: kaksi kertaa PU3 ja kerran PU2.

Virossa Benito pärjäsi hienosti ollen Vsp, Rop Jun ja saaden JUN SERT! Sen verran voin kertoa, että lisäähän ollaan lähdössä hakemaan, siis junnusertejä Virosta lisää tammikuussa. Niitä ei vaan niin vaan haeta, vaan sertithän on aina tuomarin päätös eikä missän nimessä itseestäänselvyys.
Norjassa Benito ei pärjännyt mitenkään erityisen hyvin. Siellä taso oli tosi kova; hienoja, todella upeita junnuja koko kehällinen täysi. Olin kuitenkin tyytyväinen Benitoon.

Harrastamisen suhteen on ollut hiljaisempaa. Missä välissä ehtisi kun tuntuu että näyttelytouhukin vie paljon aikaa, energiaa ja rahaa (tosin oikein mielelläni satsaan siihen:)
Pentukurssia, näyttelykurssia, tottelevaisuutta vähäsen. Siinä meidän harrastamiset. Vähän hävettää sen puolesta. Pitäisi ryhdistäytyä!
Käymme päivittäis Beniton kanssa juoksemassa metsässä. Koska se on niin mukavaa! Mutta voishan sitä vähän vähentää vaikkapa pari kertaa viikossa ja käyttää sen ajan koirankoulutukseen...

Vuoksi on siis päätöksissä. Mitä ensi vuosi tuo tullessaan?
Näyttelykelanteria en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta selvää on, että näyttelyissä juostaan.
Kajaani tammikuussa, siellä tulee olemaan kylmää...
Viro tammikuussa myös (toivon junnusertiä) :)
Tammikuussa myös Benito saa pikkuveljen, kun uusi pentunen, Beniton oikea veli matkaa Suomeen Slovakiasta.
Mitä loppuvuosi tuokaan tullessaan ja millainen näyttelytähti tästä uudesta pienokaisesta kehittyykään? Se jää vielä salaisuudeksi ja aika sen kertoo. Mutta innolla aloitan uuden vuoden. Omalla henkilökohtaisella, ei koira-elämällä tapahtuu myös paljon. Jatkan töitä sairaalassa ja aloitan vuoden alussa sairaanhoitajan opinnot! Eli siis kiirettä piisaa monessakin paikassa. Onneksi ympärillä on rakkaita ihmisiä ja koiria jakamassa elämääni ensi vuonnakin.

Kiitoksen aika:
että tämäkin vuosi onnistui ja jotta seuraavasta tulisi yhtä hyvä, en olisi voinut tätä kaikkea oppia, osata, kantaa ja jaksaa ilman seuraavia ihmisiä

Mika mieheni, kiitokset siitä että jaksat minua ja koiraharrastustani, olet tärkeä, peruskallioni kaikessa!

lapseni ihanaiset; jotka osallistuvat arjen pyörittämiseen jokainen oman jaksamisensa puitteessa kuten tiskikonetta täyttäen ja koulun jälkeen benitokin on saanut lenkkinsä

Pia; olet opettanut minulle niin paljon lagotoista ja kaikesta, olet myös hyväksi ystäväkseni tullut tämän vuoden aikana. Vuosi alkoi kurjasti kun Aatu menehtyi, mutta Martta kantaa Aatun muistoa eteenpäin

Ossi; kiitos matkaseurasta ja ystävyydestäsi näyttelyissä ja niiden ulkopuolella! Mitä vielä koetaankaan näillä reissuilla! Vatsalihakset ainakin saadaan kipeäksi :)

Kiitokset menee myös muille koiraihmisille, koulukavereilleni, työkavereilleni, matkakumppaneille, ihanille ihmisille ja ihanille koirille joita olen tavannut vuoden aikana. Matka jatkuu ensi vuonna :)

 

no onkos tullut joulu?

Hyviä uutisia: talvi on saapunut keski-suomeen ja saamme nauttia lumesta ja pakkasesta. Valkoisella koiralla se tarkoittaa sitä, että kurakelit on takanapäin!! Eikä pesujakaan tarvitse joka välissä tehdä :) Benito nauttii  lumesta täysin siemauksin ja  jahtaa lumipalloja lenkeillä niin, että ei malttaisi pissejäkään tehdä. Yksi asia on kullä huomattu: lumipallot tarttuvat tassukarvoihin tosi helposti. Varmasti tarvitsisi tassukarvoja nyt lyhennellä.

Olemme myös aloittaneet jouluvalmistelut. Se tarkoittaa sitä että tonttuja on ripoteltu ympäri kämppää ja jouluvaloja viritelty ikkunoihin ja pihalle. Pipareita on leivottu ihmislapsien kanssa ja joulukiireetkin jossain määrin työllistävät ihmisiä. Benito sai pukea tonttuasun päälle ja kylläpä nuoriherra näytti komealta vai mitä?

Tip tap tip tap... tälläinen tonttu löytyy täältä! 

Mutta koska kiire vaivaa ihmisiä niin koira on joutunut hieman vähemmälle huomiolle. Mitä se tarkoittaa?
No lenkit ym. Pakolliset hoidetaan mutta muu hössötys on nyt vähempää. Ja miten koira tähän on reagoinut?
Nooh... meillä on ennätysmäärä tihutöitä alkanut tulemaan : yksi päivä äidin neuletakki oli revitty rikki ja napit siitä syöty, yksi lasten pehmolelu suolistettu, yksi lakana revitty yksin jäädessä ja kaiken huipuksi; kaksi mielenilmaus pissiä tehty matolle "huvikseen " ilmeisesti... Tästä saan syyttää paitsi koiraa, niin myös itseäni koska en ole tarpeeksi aktivoinut aktiivista koiraani. Toisaalta koira ei määrää sitä mitä saa tehdä ja mitä ei, joten kyllä mielenosoitus vähän siitäkin kertoo, että koiralla on nyt töllön työt mielessä ollut kun alkanut mieltänsä osoittaa. Johtajahan kuitenkin määrää miten paljon huomiota koira saa, eikä töllön töitä tehdessä koira saa yhtään sen enempää huomiota!

Murrosikäkin painaa päälle. Siis koiralla tietenkin :) mutta tietyllä jämäkkyydellä, lempeydellä mutta johdonmukaisuudella siitäkin selviää.
Koiralle tulee osoittaa koiran paikka varsikin jos alkaa olemaan tottelemattomuusongelmia. Silloin hellyyttä ja rapsutuksia voi vähentää.
Esimerkiksi jos koira tulee kerjäämään rapsutuksia niin ei lähdetä siihen mukaan. Itse pitää olla johtaja ja määrätä milloin rapsutuksia annetaan ja milloin ei. Koira ei voi sitä päättää koska ei ole johtaja. Tälläiset yksinkertaiset harjoitukset vahvistavat asemaa ja toisaalta sellainen kylmäkausi voi olla hyväksi, jos johtajuudessa ongelmia ja koira alkaa liiaksi määräilemään sääntöjä tai ei tottele.
Täytyy ilmeisesti itsekin nyt kiinnittää tähän enemmän huomiota Beniton kohdalla kun murkkuikä painaa päälle. On aina helpompi sanoa asioita, kun toteuttaa niitä. Mutta nappisilmien ja kiharapehkon edessä ei saa langeta :D
Rajat on rakkautta !

Olikohan se Cecar Millan joka sanoo aina koirankoulutus ohjelmissaan, että koiralle pitää tarjota kuria, liikuntaa/aktivointia ja rakkautta ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Siinä taitaa olla perää ainakin jonkun verran, vaikka Millanin koirankulutuksiin en olekaan tarkemmin tutustunut.

Rauhaisaa ja tarpeeksi aktiivista, rakkauden täyttämää joulunaikaa kaikille! :)